02 Ronaltiinassa 1.1-3.1.2016

Pitkästä aikaa kunnon pelejä, kehittymistä ja toivottavasti onnistumisia. Näin ajattelin ennen kuin perinteikäs Talvironaltiina käynnistyi 1.1.2016. Seuraavassa tiivistelmää 02-joukkueen taipaleesta tämän vuoden starttitapahtumassa.

Ensimmäinen ottelu Haupaa vastaan käynnistyi alkuillasta, kello 17.55. Liekkö suurin osa joukkueesta noussutkin miltei suoraan sängystä kyyteihin, raketinpaukkeiden valvottaessa ainakin valmennusta siinä määrin, että iltapäivälähtö oli juuri tarpeeksi aikainen. Viimehetken poisjäännistä huolimatta 14 tytön vahvuuden luulisi riittävän viikonlopun läpi mainiosti. Peli käynnistyikin ihan mukavanoloisesti, molempien joukkueiden vääntäessä tasavertaisesti kentän eri osa-alueilla. Valitettavasti roimasti alisuoriutunut joukkue lipsautti keltaviherpaitaiset kahdesti maalintekoon, vaikkei muuten minkäänlaista hallinanjakoa ottelussa tapahtunut. Ensimmäisen ottelun tulos kirjattiin siis tappioksi 2-0, jonka luulisi herättelevän uuteen aamuun aivan eri tavalla. Tappio ei kauaa mielissä kuitenkaan vaivannut, kun hotelliin majoittautuminen ja iltapalan syönti veivät ajatukset muualle. Aamulla sitten testataan, kuka on todellisuudessa käynyt ajoissa nukkumaan ja kuka tulee ajoissa aamupalalle.

Lauantai 2.1 käynnistyi 6.30 aamupalalla. Allekirjoittanut oli kirjaimellisesti aamupalalla eka, sekä aamupalalla vika. Punnerruksia heti aamutuimaan itselleen kerjäsivät joukkueen kuopukset Aada ja Tinja, joiden aamupukeutuminen muistutti erehdyttävästi yöpukua, joka edellisenä iltana oli päälle puettu.. Voitonnälkäisellä(ja muutenkin vain nälkäisellä) jalalla noussut valmentaja ei kuitenkaan jaksanut nootata heti aamutuimaan, joten tytöt selvisivät säikähdyksellä. Rapsakka pakkanen nappasi vasten kasvoja, kun autoja lähdettiin lämmittelemään ja suunnaksi otettiin hiekkapohjainen kuplahalli. Vastassa Klubi-36. Ottelu alkoi odotetusti Hertan hallinnalla, eikä tuota luovutettu kertaakaan ottelunaikana pois. Tuosta huolimatta pelin yksi vaarallisimmista hetkistä koettiin viininpunaisten puolustuspäässä, kun vastustajan terävän kuljetuksen aloittanut pelaaja pääsi vielä nostamaan pallon kohti maalia, ohi vastaan tulleen Iiriksen. Syvähuokaus täytti hallin, kun pallo pomppasi alle puolimetriä ohi oikean nurkan. Maalinteon vaikeus korostui jälleen kerran. Tuskasta kuitenkin päästiin tuloksellisesti, kun Aada vihdoin tökkäsi pallon verkkoon Mintun onnistuneen vapaapotkun jälkeen. Mintulta mainio nosto yli puolustuslinjan ja tuon hässäkän päätteeksi pallo vapauttavasti maaliin. Peli myös loppui noihin lukemiin ja välissä päästiinkin hotellille lämmittelemään sekä lounaalle, jonka jälkeen mustapukeiset KJP:n pelaajat vastassa.

Annoin ennen ottelua lapun huolto-Sintulle, johon olin raapustanut muutaman variaation kokoonpanoja ajatellen. Tulisin itse Been pelistä paikalle, joten Sinttu ja tytöt saivat ohjakset käsiinsä ennen peliä. Kentälle saapuessani mustat olivat yhden maalin johtoasemassa, vaikka pelinloppua seuratessani ei tuossa sen kummempaa ”liidausta” ollut kummallakaan osapuolella. Tarkastin sitten videolta tuon kyseisen maalin, millä ottelu lopulta myös hävittiin. Esityö tuohon voittomaaliin oli upea diagonaalissa, kahden linjan ohittava pallo, jossa ei sitten suurta työtä ollut viimeistellä. Hyvän ottelun pelannut Iiris, sai näppejään tuohonkin väliin, mutta ei tarpeeksi. Pallo otti ihmeellisen pompun ja jatkoi korkeuksissa kohti maalia, jonne ryntäävät viininpunaisen puolustajatkaan eivät kerinneet. Kello 14.00 oli päivän urakointi pulkassa, joten edessä olisikin palauttavaa shoppailua, eli reissu Matkukseen. Nyt olisikin sitten koko loppupäivä aikaa etsiä kaupoista, jonnekkin kaukaisuuteen kadonnutta, normaalia henkilökohtaista taitotasoa, joka ehkä pystyisi sitten rakentamaan tämän joukkueen sunnuntaille, edes ajoittain omalle tasolleen. Illalla vielä mahdollisuus tulla katsomaan B:n edesottamuksia kuopiohallille, jonka jälkeen sitten nukkumaan ja jännittämään, että mitä kuopukset keksivät uuteen aamuun..

Sunnuntai 3.1 ja aamupalalle 7.30. Ihme ja kyllä koko rykmentti oli viimeistä jäsentä myöten jo 7.35 pekonijonossa. Utriainen ei tällä kertaa ensimmäisenä, mutta takuuvarmasti viimeisenä. Ensikerralla joutunee sitten varaamaan oman aamiaisen jo kello 5.00 alkavaksi, kun 30 minuutin ruokasessiot eivät näköjään aamuisin riitä. Aamupalan jälkeen kuopiohallille poikain kaatoon. Kupsin äijjät olivatkin vetreän näköisinä lämmittelemässä, kun kopissa kovan jurppauksen niskaansa saanut tyttölauma vasta etsi tietään kentän päätyyn. Tytöt saivatkin hoitaa herättelemisen ja lämmittelyt itsenäisesti. Toivottavasti myös muutama sana joukkueesta ja yksilötasolla suorittamisesta oli jäänyt takaraivoon, jotta peli ei etenisi ihan edellisten päivien malliin. Ottelusta kehkeytyikin ihan jännittävä aamuvääntö. Tinja tuikkasi Herttalaiset 1-0 johtoon, ja kun tehtiin tarvittavat maalit ja oma pää pidettiin puhtaana, voisin todeta, että ottelu oli niin sanottu rutiinivoitto. Ei mitään mullistavaa, ajoittain jopa turhan hätäistä, mutta vihdoin perustasolla perusasioiden suorittamista ja henkilökohtaisen halun näyttämistä. Tytöt olivatkin selvästi hieman tyytyväisempiä tämän aamun suoritukseen kuin edelliseen, joten tästä olisi hyvää jatkaa turnauksen päättävään otteluun Wimmaa vastaan. Viikonlopun aikana otettuja tällejä oli sen verran, että ainoastaan yhdellä vaihdolla väännettiin viimeiset matsit. Tuo ei kuitenkaan haitannut, vaan näytti tuovan intoa lisää, kun peliaikaakin luonnollisesti tulisi enemmän. 14.15 alkoi sitten päätösottelu kuplahallissa. Pelinavaamisen rohkeutta ja variaatioita pyrittiin lisäämään, joka luojan kiitos näkyikin kentällä. Jopa syksyltä tuttua rakentelua nähtiin ajoittain ja pallo liikkui näyttävästi aina hyökkäyskolmannekselle asti, jossa ongelmat sitten ilmenivät. Murtautuminen miltään kentän osa-alueelta ei näyttänyt onnistuvan ja, kun Wimma ei saanut mitään vaarallista meidän päätyymme, aloin jo odottelemaan rangaistuslaukauksia. Ottelusta myös huomasi, että molemmilla joukkueilla oli kyseessä turnauksen päättävä vääntö. Tempo ja 1vs1 taistelut olivat ajoittain suorastaan hidastettuja. Peli kuitenkin aaltoili tasaisesti molempien joukkueiden hallinnassa, joka loi otteluun odottavan ilmapiirin. Juuri, kun mietiskelin, että voisin näille väsyneille pelaajille rankkarit jo vastaanottaa, tapahtui virhe omalla rangaistusalueella, josta sitten vastustaja rankaisi niinkin terävästi ettei tuohon oikein kerinyt kukaan reagoimaan. Muutama minuutti tuosta ja peli päättyi Wimman 1-0 voittoon.

Pieni turnauksen päättävä keskustelu, jonka jälkeen päästin ”pienet” tyttöseni kotimatkalle. Niin kuin jo aiemmista lauseista ja tekstistä ylipäätään voi ymmärtää, ei reissu mennyt ihan odotusten mukaan. Mitäpä sitä tässä sen enempää turhaan selittelemään. Tytöt taisivat itsekin tiedostaa, että joukkueen ainut onnistuja seisoi koko turnauksen meidän tolppiemme välissä, ajoittain jopa pitäen joukkuetta pystyssä. Toki jokaiseen turnaukseen mahtuu aina onnistumisia, eikä yksittäisiä hienoja hetkiä kukaan ole unohtanut. Kokonaiskuva valitettavasti jäi hyvin vaisuksi, joten tästä on vain suunta ylöspäin seuraavia vääntöjä ajatellen.

Kokoonpano; Iiris Nyyssönen(MV+C), Emmiina Kuisma, Venla Kerkkänen, Julia Heittokangas, Mirella Karttunen, Saara Lehvonen, Sanja Hirvonen©, Minttu Kurki, Aada Kokko, Tinja Hirvonen, Viivi Jaatinen, Kaisla Purmonen, Sara Maksimainen ja Hanna Hilonen. Valmennus; Elina Utriainen. Huolto; Marko Kerkkänen, Sinikka Vierimaa ja Ulla hirvonen. Kuvaus ja editointi; Pasi Hilonen.

02-joukkue kiittää Perttua ja Pallokissoja! Vuoden päästä toivottavasti tavataan samaisissa tunnelmissa.

Ellu

Share Button