B-tytöt ja voitettu hopea

Vuosi vaihtunut. En osaa vastata, minne edellinen meni ja miksi niin nopeasti, mutta uusi sivu todentotta on vaihtunut.

Vuosi 2016 alkoi tiiviillä kolmipäiväisellä rutistuksella, jossa pääsin viettämään aikaani parhaalla mahdollisella tavalla, seuraten kahden joukkueen edesottamuksia läpi perinteisen Kuopion Talvironaltiinan. 1-3.1.2016 ajankohta piti sisällään aivan uskomattomia kokemuksia, tunteita, onnistumisia ja epäonnistumisia sekä kaikkea, mitä kahden joukkueen kanssa matkaamiseen voi ikinä kuvitellakkaan. Seuraavassa kuvausta siitä, minkälaista roolia B-juniorit minun viikonlopussani näyttelivät.

Minä odotin vuoden ensimmäistä päivää varmaan vieläkin innokkaammin kuin itse turnauksen sankarittaret. Ensimmäinen ottelu miteltiin iltapelinä kuopiohallin lämmössä. NJS/PEPyj oli jotakuinkin tuntematon joukkue meille. Laura tosin oli tehnyt taustatyötä ja ujuttautunut vastustajan leiritykseen ystävyyssuhteiden kautta. Ottelun avausmaalia ei tarvinnut kauaa odottaa ja valitettavasti tuo odotus ei ollut meidän kannaltamme se kaikkein suloisin. Noin neljän minuutin kohdalla meidän puolustuslinjassamme pieni sijoittumisvirhe, jonka seurauksena välitön rankaisu. Kauaa ei toki kerinyt ottelu noissakaan lukemissa virua, sillä n. seitsemän minuutin kohdilla Henni&Kia kaksikko tasasivat lukemat näyttävällä tavalla. Mainion keskialueen riiston jälkeen Henni jatkoi kulkuaan kohti vastustajan päätyä. Hieman vasemmalle suuntautunut kuljetus loi tilaa Kialle ja, kun vastustajan pakka ei tähän vastahyökkäykseen kerinyt ryhmittymään, Henni nosti pallon herkkupalana pilkun tuntumaan ja tuosta Kia viimeisteli tarkoin harkitusti reidellä verkkoon. Ottelu velloi tasaisena, kunnes n. 16 minuutin täyttyessä liekkikaksikko oli jälleen järjestelemässä maalia. Hennin Upeasti ajoitettu syöttö puolustuslinjan selustaan, sekä vielä upeammin ajoitettu liike, jonka seurauksena Kia nokikkain maalivahdin kanssa. Tuo viimeistely-yritys kuitenkin kimposi maalivahdin vastaantulon seurauksena vitosen viivan tuntumaan, vasemmalta leikanneen Mirjan jalkaan, josta Mirja napauttikin viininpunaiset 2-1 johtoon. Ottelussa ei  lisämaaleja nähty, joten loppulukemat 2-1 saattelivat Joensuulaisjoukkueen hyvillä mielin iltapalle ja koulumajoitukseen.

2.1 eli päivä numero kaksi. Ottelu 12.45, joten aamuun ja aamupalalle koulumajoittujat suoriutuivat(toivottavasti) kello 9.00. Allekirjoittanut vietti yöt hotellin huomassa, nuoremman joukkueen kanssa ja pojat pitivät huolen tytöistä koululla. Aamiaisen jälkeen omatoimista lenkkiä ja muuta herättelevää, jotka tytöt hoitivatkin koko turnauksen ajan mallikkaasti, saaden vielä viimeisenäkin päivänä jalat liikkeelle. Iltapäivän väännössä vastaan tällä kertaa astelisi turnauksen emäntäjoukkue Pallokissat/BSM. Viime vuoden tapaan nimi ”pallokissat”, sai väreet kulkemaan jokaisen pelaajan käsivarsilla. Nuo väreet muuntautuivat ottelun lähestyessä energiaksi ja haluksi näyttää niin tytöillä kuin taustoillakin. Tämä peli miteltäisiin kuplassa, joten olosuhteet hieman erilaiset kuin turnauksen avanneessa ottelussa. Pelin kulku oli hyvinkin selkeä alkumetreiltä lähtien; Pallokissat pyrkivät vyöryttämään hyökkäyksiä kohti Herttamaalia ja Herttalaiset katkovat, pyrkien vastahyökkäyksiin. Yksi mainitsemisenarvoisista asioista on kolmikko Sannin-Ainon ja Ellan rakentelema upea vastahyökkäys pelin viimeisillä minuuteilla. Sanni syötönkatkoon keskialueen tuntumassa oikealla, josta välitön pystysyöttö eteenpäin viilettävälle Ainolle. Ella saapui muodostamaan 2v1-tilannetta rangaistusalueen rajoille ja tilanne pelattiinkin niin mallikkaasti, että Ella sai makoisan laukauksen aikaiseksi. Valitettavasti pallo nousi vain hieman yli riman ja kolme minuuttia tuosta, oli peli valmis loppuvihellykseen. Mirjan johdolla koko lauma täytti annetut tehtävät täydellisesti, saalistaen ottelusta ansaitun pisteen loppulukemien ollessa 0-0. Tämä peli oli se, mikä näytti meille suunnan tähän turnaukseen. Ja tuo suunta tulisi olemaan ylempiloppusarja, jos kaikki menisi illan ottelussa niin kuin sovitaan.

Aikaa otteluiden välissä oli runsaasti. Iltapeliin siirryttiin takaisin Kuopiohallin nurmelle kello 20.50. Nyt vastassa Siilinjärven palloseura, SIPS. Pelissä takuuvarmasti korostuisi pelaajan vireystila, joka ei pitkän päivän päätteeksi voi olla paras mahdollinen. Alun vaarallisin tilanne siunautui Kialle, joka pääsi kokeilemaan iltajalkansa tehoa n. 17 metristä hyvinkin vapaasti. Laukaus valitettavasti päin Sips maalivahtia. Sips sai alkuun pientä hässäkkää viininpunaisen puolustukseen. Näistä kuitenkin selvittiin kunnialla, eikä mitään sen vaarallisempaa koettu alku 9 minuutin aikana. Siitäpä sitten vähän varkain päästiinkin 1-0 johtoon, kun terävästi pitkästä aikaa Hertta-asussa taistellut Aino katkaisi syötön 20metrissä. Viimeisen puolustajan ohitus ja taitava viimeistely alanurkkaan. 2 minuuttia edellisestä ja Kia ensimmäistä kertaa pahanteossa. Vastustajan rike rangaistusalueen sisällä ja pallo valkoiselle pisteelle. Kia itse pallon taakse ja kova rätkäisy verkkoon, jonka seurauksena tilanne 2-0. 14 minuutin kohdilla vastustaja joutui jälleen rikkomaan omalla rangaistusalueellaan. Ketään ei varmaan yllätä nimi, joka tuolla oli viininpunaisista häärimässä. Tuo laukaus yhtä kovana samaiselta pisteeltä kohti maalia kuin edellinenkin, mutta valitettavasti suoraan päin maalivahtia. Ottelu säilyi Hertan hallinnassa, eikä lisämaaleja kummassakaan päässä kenttää nähty. Näin ollen Joensuulaiset loppuverryttelyn kautta nukkumaan ja uneksimaan välierän voitosta.

Ja koitti päivistä viimeinenkin. 3.1 sunnuntai ja edessä välierä, josta sitten selviäisi viedäänkö homma kirjaimellisesti ihan finaaliin, vai käydäänkö pronssiottelussa taistelemassa sijasta kolme. Edellisen päivän aikana käväistiin prismassa täydentämässä eväsvarastoja, jotta myös aamulla olisi jotain mielekästä ja ravitsevaa suuhun pantavaa. Nimittäin jos rakentavaa palautetta järjestäjille annetaan, on ainoa palautteen kohde aamupala, jota koululla tarjottiin. Muutoin kaikki sujui koko turnauksen ajan jälleen kerran upeasti ja olosuhteet olivat edelleen, mitä mainioimmat. 12.50 koitti sitten jännittävän alkuvihellyksen aika. Ennen tuota palaveerattiin ja lämmiteltiin sekä hieman jänniteltiin.. Tämä valmentaja nimittäin kävi toki syömässä, mutta ei pystynyt (jännityksen) alkavan vatsataudin takia syömään juuri mitään. Kun välierä Jäpsiä vastaan sitten vihdoin käynnistyi, tajusin kuinka tasainen ja kutkuttava tästä väännöstä oli tulossa. Peli aaltoili tasaisesti puolelta toiselle, välillä kontrollissa ja välillä jommankumman purkupalloina. Paljon laitojen kautta eteenpäin paahtanut Jäps laittoikin laitapakit koetukselle ja juoksukamppailuun useaan otteeseen. Pelin ensimmäinen äänenmenetys tapahtui, kun Kia aloitti suorastaan järisyttävän juoksun kohti juuri pallon saanutta topparia. Tuo riivattu ihminen nappasi pallon itselleen, jatkoi matkaa kohti maalia, ohitti vielä maalivahdinkin ja aloitti railakkaat Herttajuhlat ottaen muun joukkueen avosylin vastaan. Taustat karjuivat äänensä käheiksi ilosta ja yksi laidalla lämmitellyt poikajuniori totesi” Kattokaa nuo tuulettaa iha hulluna”. Tuon jälkeen peli jatkui edelleen tasaisena. Mitä lähemmäksi loppu tuli, sitä hermostuneemmaksi Hertan peli muuttui. Valitettavasti yksi Jäpsin kulmista sitten tuotti lopulta tulosta ja pallo nikattiin tungoksesta maaliin. Peli 1-1 ja vääjäämättä näytti siltä, että rangaistuslaukaukset lähenevät. Vielä viimeisillä minuuteilla Lyydia juoksi antamaan kulmaa vasemmalta. Kimmo taputti käsiään rytmikkäästi, kannustaen herttalaisia johtomaaliin. Hetki, joka johtui luultavasti Sanjan Lyydialle lainaamista säärisuojista oli valmis alkamaan. Muutaman askeleen vauhti ja matala pallo kohti etutolppaa, jonne yksikään viininpunainen ei kerinnyt. Eipä sillä, että sillä kerkeämisellä olisi jotain väliä ollut. Pallo nimittäin jatkoi kulkuaan kohti etunurkkaa ja jatkoikin pysähtymättömästi aina verkkoon asti. Tuostakos riemu sitten repesi ja poikajunioreidenkin silmät varmaan pullistuivat juhlinnan määrästä. Peliä jäljellä 5 minuuttia ja nyt jos koskaan kannattaisi laittaa itsensä likoon kovempaa kuin koskaan ennen. Niin myös tehtiin ja näin napattiin finaalipaikka, jossa vastassa olisi jo toista kertaa viikonlopun aikana ei enempää eikä vähempää kuin turnausemännät. Nyt sitten juhlinnan jälkeen pikaisesti pakkaamaan tavaroita ja valmistautumaan iltaan.

Oikeasti? Miten? Kuka? Ja vastaukset kuuluvat; Kyllä. Pelaamalla. Hertta. Nuo ovat vastauksia, kun kysytään kuka on loppuottelussa ja miten ihmeessä? Näin tapahtui ja uskokaa tai älkää; kaikki on jo voitettu, mitä tältä turnaukselta lähdettiin hakemaan. Nyt olisi vielä turnauksen hienoin tilaisuus nauttia pelaamisesta ja joukkuekavereista täysin siemauksin. Nyt olisi tilaisuus pelata täysin paineettomasti, upean yleisömäärän edessä ja kovanluokan joukkuetta vastaan. Kuvittele tilanne; Lähdet turnaukseen joukkueen kanssa, jonka kanssa olet viettänyt viikoittain useita ja useita tunteja sekä reissanut useita ja vieläkin useampia kilometrejä. Olet asettanut peleihin tavoitteita ja asioita, joita siellä pitäisi näkyä. Olet sanonut, että aina lähdetään voittamaan, mutta tulos tulee kyllä jos on tullakseen. Olet jo iloinen siitä, että perille päästiin jälleen upeisiin puitteisiin ja edessä olisi loisto-otteluita ja mahdollisuuksia onnistua ja kehittyä. Kuvittele nyt, että asiat ja tavoitteet, joita asetit toteutuivat. Kun nuo asiat toteutuivat, myös tulos saapui ansaitusti. Ja huomasit turnauksen edetessä kuinka pelaajat oppivat ja halusivat oppia. Oletko ylpeä? Onnellinen? Innoissasi? Iloinen? Olen. Kyllä olen. Erittäin paljon kaikkea tuota. Ja nuo ovat niitä tunteita, mitkä säilyvät pitkään. Kaiken tuon olen kokenut jo ennen kello 17.40 alkavaa turnauksen päättävä ottelua, jonka kuulutus ”Loppuottelussa Pallokissat/BSM vastaan Fc Hertta” kaikui hallissa 5minuuttia ennen aloitusvihellystä. Palaverin sisältö oli melkein sama kuin aiemmin kissoja vastaan. Tytöt tiedostivat, millä asioilla ottelu voidaan voittaa ja luotin täysin, että noita asioita lähdettäisiin suorittamaan. Penkillä olin hiljaa. Ainoastaan minun mielestäni kyseenalaiset tuomiot tai onnistuneet suoritukset saivat suuni auki. Peli alkoi tasaisesti. Palloa taitavasti liikutteleva pallokissat pyrki ärhäkästi kohti meidän maaliamme, mutta minkäänlaista vaaraa ei ollut. Ensimmäinen vaaranpaikka syntyi n. 7 minuutin kohdalla pienestä virheestä alakerrassa, jonka kuitenkin Satu selvitti upeasti. Tuosta 2 minuuttia eteenpäin ja paine omalla puolustuskolmanneksella selvitettiin hienosti. Tuon seurauksena saatiin paine kissapäätyyn, joka tuottikin lopulta vaarallisen laukauksen maalia kohden, kun Henni päätti kokeilla vetovoimaansa. Maalivahti torjuntaan, jonka ripareille Herttalaisista kukaan ei valitettavasti kerinnyt. Tuosta seurannut kulmakaan ei tuottanut mitään ja peli jatkui ennallaan. Tähän väliin voin todeta, että nyt ymmärrän, mitä tarkoittaa hiljainen/hiljennetty kotiyleisö.. Tuosta vain muutama sekunti, kun Mirja nappasi kortin estäessään omaa pelaajaansa. Tilanteesta tullut vapaapotku 30 metristä ei kuitenkaan myöskään muuttanut tulostilannetta. Kun 14 minuuttia oli pelattu, Kia lähti rynnistämään pystypallon perään. Vastassa maalivahti, jolta edellisen pelin kohtaamisessa saatiin päähän tälliä ja nyt sitten vääntynyt polvi. Painotan, että kumpikaan noissa tilanteissa ei tehnyt mitään väärää. Molemmat pelottomasti kohti palloa ja tämmöistä se välillä on, kun kontaktit otetaan rohkeasti vastaan, mitään säästelemättä. Kia valitettavasti kentän sivuun, eikä sieltä sitten enää peliin palattu. Tilannetta seuranneesta kulmapotkusta Tellu sai haettua puskun, joka kuitenkin suuntautui takaisin oikeaa kulmalippua kohti. Vielä tuoltakin pallo saatiin pelattua keskustaa kohti, jossa toistamiseen Tellu terävänä, saaden hankalasta asennosta laukauksen aikaiseksi, laukaus kuitenkin yli maalin. Reilun 18 minuutin kohdalla Henni kelattiin törkeästi nurmen pintaan 25 metriä maalista. Tuosta vapaapotku(ja olisin antanut myös kortin), jonka Mirja kuitenkin laukoi yli maalin. 20 minuutin kohdalla vaarallinen tilanne Herttapäädyssä vasemmalta tulleen hyökkäyksen päätteeksi, mutta tilanteesta selvittiin huokauksella. Noin 22 minuutista eteenpäin mentiinkin kissojen hallinnassa. Hertta sortui turhaan pitkään palloon ja vain ajoittain avattiin lyhyellä ja lähdettiin rakentelemaan. Ajatus mahdollisesta tasapelistä taisi saavuttaa tyttöjen mielen, eikä haluja ollut kuin pelastaa oma maali takaiskulta. Kun 40+2min lisäaikaa oli menty, kissat pääsivät läpiajoon. Satu otti sitten elämänsä torjunnan venyen kuin ihmeen kaupalla ja ohjaten tuon yrityksen kulmapotkuksi. Mikään kissojen aseista ei kuitenkaan tänä sunnuntaina purrut, vaan varsinainen peliaika tasattiin numeroihin 0-0. Lähdettiin laukomaan rangaistuslaukauksia jännittynein ilmein, hymyssä suin, mutta kun vain Aksana ja Lyydia onnistuivat viininpunaisista, pallokissat saivat kuin saivatkin pidettyä tittelin ronaltiinan mestareina. Olisiko pari onnistunutta laukausta tai Satun torjuntaa sitten muuttanut tarinaa? Vastaus on hyvinkin lyhyt ja ytimekäs; ei. Mitalinväri olisi kyllä muuttunut, eikä minulla olisi nyt kaulassa hopeinen lätty vaan kultainen. Olisin myös saanut päivittää sosiaaliseen mediaan huikeita kuvia mestaruusjuhlista, ja pallokissojen sivuilla komeilisi listan kärjessä Fc Hertta. Mitään muuta nuo laukaukset tai torjunnat eivät olisi muuttaneet. Pallokissat ansaitsivat voittonsa ja me ansaitsimme paikkamme loppuottelussa. Piste.

Turnauksessa omaan reppuun napsahti 2 kertaa, kun vastustajien selän taakse ujuteltiin 6 palloa. Tuo kertoo varmasti jotakin turnaukseen uudistuneesta puolustuslinjasta, sekä uuden tatsin löytäneestä Satusta, joka on saanut nyt pidemmän ajanjakson harjoittelua täysin terveenä. Hienoa on myös, että maalit jakautuivat neljälle eri henkilölle ja samaan aikaan vielä hienompaa, että olemme saaneet Kian takaisin maalien kantaan. Nyt sitten reenaillaan näitä tunnelmia muistellen. Toivottavasti nämä karkelot muistuvat talven pimeinä iltoina ja auttavat jaksamaan kohti kevään sarjaotteluita. Ja toivottavasti tytöt muistavat nuo lauseet, kyyneleet ja tunnetilat, joita kokivat onnistumisten jälkeen. Vuodessa tultiin eteenpäin ja nyt se konkretisoitui. Niin yksilö kuin joukkuetasolla. Eipä tästä reissusta tämän enempää. Tytöt joutuivat jo paikan päällä kuumottaviin pressitilaisuuksiin, sekä hymyilemään useille kameroille. Myös allekirjoittanut on vastannut useisiin kysymyksiin ja vastaillut alvariinsa pirisevään puhelimeen parhaansa mukaan. Kun myös Otso sekä Kimbe saivat tukuittain onnitteluita ja kysymystulvia, pärjää näillä varmasti ja pitkälle. Saimme sen, mitä haimme ja vielä tuplasti enemmän.

Kokoonpano; Satu Pitkänen(MV), Ofelia Sarlund©, Aksana Lehtonen, Lyydia Pennanen, Mirja Holopainen, Laura Kallio, Sanni Porento, Tellu Korhonen, Henni Rinkinen, Aino Kaltiainen, Pihla Kemppainen, Kia Voutilainen ja Ella Vähäniitty. Huolto; Kimmo Voutilainen. Joukkueenjohto ja valmennus; Otto Korhonen ja Elina Utriainen.

Kiitos Perttu ja muu pallokissajengi! Rakensitte meille upean viikonlopun!

Ellu

Share Button